32 pureskelun suullinen

Oletteko koskaan laskeneet montako kertaa normaalissa ruokailutilanteessa tulee pureskeltua yhtä suullista riippumatta siitä mitä se sisältää? Minä en ole aiemmin, mutta nyt olen pakotettu laskemaan jokaisen ruokailun ja jokaisen suuhuni laittaman suullisen aikana, että hampaani purevat suussani olevan ruoan 32 kertaa ennen kuin nielaisen.
Entä oletko syönyt niin, että vasta 15 minuuttia ruokailun eli niiden useiden kolmenkymmenenkahden pureskelukertojen jälkeen, saat vasta juoda lasillisen vettä? No, minäpä olen.

Tiesin, ettei tästä ruokavalmennuksestani tule helppoa, ensimmäisen kerran Tiinan kanssa kun istuttiin alas miettimään suhdettani ruokaan, tajusin, että olen laittamassa itseäni todelliseen koitokseen. Mutta koska rakastan haastaa itseäni ja kokeilla kaikkea uutta, varsinkin jos sillä on terveyttä edistävä vaikutus, en epäröinyt hetkeäkään. Jo pelkästään tämä pureskelukertojen määrä tuntui niin mahdottomalta, että ennen virallista aloitusta pureskelin suullisiani, testaten tulevaa koitostani, ja jo lukuun 15 päästessäni tuli pakonomainen tarve nielaista. Pureskelun pystyn kyllä jo muutaman päivän jälkeen hallitsemaan ja se on hyvä, sillä tarkoituksena tällä on pysäyttää minut ruokailemaan – istuttaa minut ruokani eteen kiireettä, saada minut rakastumaan siihen kuivaan 150 gramman kanamöykkyyn tai kahteen paistettuun kananmunaan lautasellani ja parantamaan kokonaisvaltaisesti suhdettani ruokaan. Hölynpölyä ajattelee jo joku, mutta kerronpa teille mihin tämä perustuu.

Ihminen syö keskimäärin 4 -5 ateriaa päivän aikana, ainakin yksi niistä ruokalutilanteista on sosiaalinen tapahtuma, jossa seisahdutaan vaihtamaan päivän kuulumet tai mitä milloinkin mm. perheenjäsenten kanssa. Ruokailuun liittyy pitkälti myös isona osana ruoan valmistus ja monelle se onkin nautintoa tuottava hetki, jopa ammatiksi asti muotoutunut intohimo. Normaalisti ihminen saa ruoastaan ravintoaineita, energiaa/ polttoainetta sekä makuelämyksiä. Entäpä sitten, kun kyseessä on ihminen niin kuin esimerkiksi minä, jolle ruoka on pelkkää polttoainetta – pakollinen toimenpide joko pysäyttämään näläntunne tai alkava päänsärky energianpuutteen vuoksi tai opittu tapa pitämään jaksamista yllä? Annoksen valmistaminenkaan ei tuota suurta iloa, lukuunottamatta niitä joitain kertoja, jolloin luovuudenpuuskassani taion ihmeellisiä sekoituksia, joilla ei ole nimeä, mutta makua ja nälän taltuttajaa kylläkin. Mutta meitä on myös olemassa sellaisia, joiden päivät soljuu ohi muistamatta syödä tai ajatuksella ”jos on pakko syödä niin heitänpä tuosta äkkiä suuhuni jotain” mallilla. Monet rakastaa ruokaa niin, että viikon kohokohta on lähteä gourmet ravintolaan tai suunnitella monen ruokalajin illallinen valmistamisesta lähtien lähipiirilleen ja nauttia, mutta itselleni sellainen ei ole koskaan tuottanut mitään suurta mielihyvää. Ruoka on ollut toissijainen, tärkeämpää on aina ollut ne ystävät siinä pöydän ympärillä. Eli jo pelkästään itseni istuttaminen rauhalliseen ruokailutuokioon pureskelemaan ruokaani antaumuksella, on lottovoitto.

”Meitä on myös olemassa sellaisia, joiden päivät soljuu ohi muistamatta syödä”

Mielestäni ei ole yhtään ihmeellistä  että olen sellainen, joka on tottunut salaateilla, siemenillä, munakkailla, superfoodeilla ja pikku välipaloilla pärjäämään ja jaksamaan, miettimättä sen kummemmin isoa kokonaisuutta. Suurin osa meistä liikuntaa harrastavista luultavasti syö liian vähän, ei osaa annostella proteiinin ja hiilihydraattien määriä palvelemaan kulutusta ja lihasten toimintaa saati sitten koko moottorin optimaalista toimintaa. Monet ihmettelee, kyseleekin, miten jaksan niin pienillä ruokamäärillä tai ei ymmärrä kun en nauti ruoasta ja sen tuomista elämyksistä niin kuin he itse. Minulle ruokailu on samanlainen pakollinen toimi kuin nukkuminenkin, mutta on itsellänikin tietenkin muutamia ruokia, joihin olen ihastunut ja niistä olen saanut suuren tunne-elämyksen. Yksi niistä on paljon kunniaa ja mainetta niittänyt Hanna Gullichsenin avokadopasta, jonka valmistan gluteenittomasta pastasta, joskus itse sitä myös hieman varioiden. Kaikesta huolimatta olen aina kuitenkin syönyt sitä, mikä on maistunut tai tuntunut hyvältä juuri siinä hetkessä sekä antanut potkua jaksamaan -urheillessa tai muuten vaan. Elämään on aina kuulunut olennaisena herkut – suklaa pahimpana himonani. Suklaa, tuo paholainen, on ollut liiankin usein apuna siirtämään oikeaa ruokailua. Työ, vaihtelevat vuorokausirytmit ja suklaanhimo eivät yhtälönä kuitenkaan ole pidemmän päälle kenellekään hyvä, vaikka yrittäisikin kokoajan tehostaa ruokailuaan hyvillä aineksilla kuten mm. kaikella vihreällä. Nyt pitkäkestoisen stressini ja ongelmallisen vatsantoimintani ( laktoosi-intoleranssi ja keliakia) vuoksi tunnistin kehoni todelliset vajavaisuudet ja halusin muuttaa kokonaisvaltaisesti suhteeni ruokailuun. Ja kaikki alkoikin sitten tämän pureskeluasian ympäriltä.

Pureskelulla eritetään sylkeä, joka edesauttaa ruoan sulamista. Kyllähän minä sen opintojeni kautta olen tiennyt – tämä tulee hyvin esille mm. anoreksiaa sairastavien kohdalla ja mihin törmäsin aikoinaan työharjoittelussani Lastensairaalassa. Mutta että omalle itsellenikin tarpeellista? Kyllä tosiaan, sanoi Tiina, solmitaan nyt samalla kestävä ja tasapainoinen suhde ruokaan – kaikki alkaa siitä hetkestä kun sen suullisen sinne suuhusi laitat. Se on joko kaikki tai ei mitään. Sitäpaitsi ruoan sulatukseen olennaisena vaikuttava sylki alkaa kehittyä näin heti ruokailun alussa ja ruoansulatusjärjestelmä aktivoituu. Aion kunnialla vetää tämän läpi vaikka tänään onkin pyörinyt mielessä kaikki hiilihydraattipitoinen ruoka. Ja se suklaa. Tavoitteena on rakentaa vankka, uusi pohja vanhan päälle. Se vaatii täyden nollauksen – tavoista, tottumuksista ja himoista. Samalla opin lisää ravintotieteestä, josta voin ammentaa paljon ammattiinikin.

Ravintovalmennukseni pääasiallinen tähtäin on siis kehoni nollaus soluasteelta lähtien. Suolistoni puhdistus, vahvistaminen ja emästasapaino, kehoni hormonitoiminta, rasvanpoltto, ravinnonimeytyminen, energian saanti, vitamiinien- ja hivenaineiden saanti, proteiini – ja hiilihydraattitasapainon löytäminen kontra kulutus ja urheilu, vastustuskyvyn tehostaminen, jne. jne.. Tällä ravinto-ohjelmalla etsitään kehon oma tasapainotila: hormonien ja rasvan sekä lihasten suhteen. Suoliston hyvinvointi on hyvin merkittävässä tilassa ja mietinkin miksei kaikilla ole samansuuntaista pyrkimystä pitää siitä huolta – ihan niin kuin ulkonäöstään, kodistaan tai autostaankin.

Mikä tämä sitten on?

Tämä ravinto-ohjelma on kehokuuri Cell Reset. Ohjelma on saksalainen, aikoinaan tehty astronauteille takaamaan optimaalinen ravinteiden imeytyminen ja sitä kautta antamaan energiaa ja voimaa tulevaan koitokseen. Ohjelma on vanha ja sitä on kehitelty paremmaksi kokoajan ja tällä hetkellä kehityskohteena on diabeteksen tukihoito. Ohjelma sopii kaikille perusterveille, se ei ole dieetti siinä merkityksessä kuin dieetti sanana maallikkopiireissä ymmärretään, vaan enemmänkin lifestyle -ohjelma. Resetointi, meille tuttua älypuhelimien nollaamisesta ja nyt omalla kohdallani nollaankin itseni, jotta voin käynnistyä uudelleen; toiminnaltani parempana. Mahtavaa eikö?

Tällä ravinto-ohjelmalla etsitään kehon oma tasapainotila

Tiina lähestyi minua, koska tiesi luonnollisestikin kokemastani surusta ja sen mukana tulleesta stressistä. Olimme ohimennen keskustelleet vaivoistani, lähinnä vatsavaivojeni sekä väsymyksen osalta. Tiina myös tiesi liikunnan osuudesta elämässäni ja oli huolissaan saanko tarpeeksi oikeita ravintoaineita sekä energiaa. Jäin pohtimaan asiaa ja siitä tulimme sitten tähän pisteeseen. Ajatukset pyörii ensimmäisten kahden päivän jälkeen ruoissa, karamelleissa (suola ja sokeri kielletty, vain tarkoin valitut ruoka-aineet ja grammamäärät sekä ravintolisäaineet sallittu, keho ajetaan ketoosiin pelkällä proteiinilla) mehuissa, cociksessa, hedelmissä, riisipuurossa.. siis kaikessa mitkä on kielletty. Heräsin juuri päiväunilta ja olen aika uupunut. Pää on kuin kuplivan illan jälkeisenä aamuna, olo aika höntti. Ensimmäisenä herätessä kävi mielessä kävellä keittiön kaapille hakemaan suklaata, mutta joinkin lasillisen vettä. Uskon, että helpottaa loppuviikolla, näin mulle ainakin vakuuteltiin. Elimistö ajetaan ketoosiin ja saadaan sitä kautta ravisteltua hereille sekä polttamaan elimistön glykogeeni eli hiilihydraattivarastot tyhjiksi. Ketoosi on aineenvaihdunnallinen tila, jossa mm. rasvahapoista muodostettujen ketoaineiden pitoisuus veressä on koholla. Tämä on siis seurausta ravinnon alhaisesta hiilihydraattien määrästä. Eli onko siis ihme, jos vähän suklaata tekee mieli?

Aloitin ohjelman eilen, olen siis grammatarkasti seurannut annosaikoja ja -kokoja eli koko päivärytmini on melko ruokakeskeistä. Tuntuu kuin söisin kokoajan – normaalisti en todellakaan syö näin usein. Annokset on pieniä, mutta joka ruokailutilanteessa pitää muistaa se pureskelu. Ravintolisät kuuluu oleellisena tähän ohjelmaan ja tilasin omani Tiinan ohjeistamana. Ravintolisät voi tilata/ostaa ammattimaisella ohjeistuksella sieltä mistä parhaaksi itselleen kokee. Tämän ensimmäisen viikon aikana kaikki kehon ja mielen stressitekijät pyritään myös jättämään pois, jotta keho saa riittävästi lepoa takaamaan puhdistumisprosessin alun. Olen siis liikuntakiellossa tämän viikon. Ei salitreeniä, ei tennistä, ei raivopäistä siivoamista, ei käsiseisontaharjoituksia.

Lupaan kertoa teille matkan varrella lisää miten hermoni ovat kestäneet, kuinka olen jaksanut ja mitä muutoksia olen tuntenut. Sen lisäksi, että punnitsen nyt ruokaani poiketen aiemmasta kriittisyydestäni aiheeseen, mittasin eilen myös koko kroppani kriittiset kohdat. Mielenkiintoista nähdä mitä tässä kehossa ulkoisestikin tapahtuu. Usko koko ohjelmaan on luja.

Love, K.

Tästä linkistä www.tiinahalko.fi voit halutessasi lähestyä Tiinaa asian tiimoilta.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla