Avainsana: suru

Taistele

Ilon hetkellä tulee miettineeksi, onko väärin nauraa ja tuntea sitä sen hetkistä riemua tietäen taka-alalla vaanivan totuuden. Totuuden siitä, että suru, jota vielä jatkuvasti tunnen sisimmässäni hellittämättömänä puristuksena ja painona, on oikeutettua ja välttämätöntäkin siirtymisessäni eteenpäin. Tuntea se ristiriita hämmennyksineen ja ahdistuksineen, mutta siltikin jatkaa nauramista.

Sillä eteenpäin kulkemisen tuska on järkeä ravistelevaa taistelua tunteiden kanssa. Hetkittäistä eksynyttä oloa, sekasortoista … Lue lisää »

Uudelleen rakentaminen

Tykkään sanonnoista, vanhoista ja viisaista. Yksi niistä on se, miten myrskyn jälkeen tulee aina poutasää. Tämänkin voi todeta osuvaksi kun sen itse kokee.

Tuntui erityisen vaikealta ajatella olotilaansa kuukausia eteenpäin yhtään erilaisena tai parempana kuin sen oli tuntenut ja tottunut pakotetusti tuntemaan. Ei siinä Hurrikaanin lailla pyörivässä, voimakkaassa, sekavassa ja tuhoa aiheuttavssa tunnemyrskyssä kyennyt edes toivomaan mitään parempaa. Sitä vaan … Lue lisää »

Lupa olla heikko

Pyörryttää satunnaisesti ja tunnen olevani normaalia heikompi.
Tiedättekö sen fiiliksen kun on viikon surrut, ruokaa ei tee mieli, oksettaa, nukuttaa ja pienen enegiapuustin saa satunnaisista suklaapaloista. Päivät menee sumussa, järki ei juokse ja ikävä polttaa rintaa? Mä tiedän – liiankin hyvin.
Oon onnellinen ja koko sydämestäni kiitollinen lukuisista ystävistäni, jotka jaksaa omien arkisten askareittensa keskellä kantaa huolta mun jaksamisesta, tukea … Lue lisää »

Tasapainoilua

Oon aina ollut sitä mieltä, että elämän pitää olla balanssissa. Se on sopivasti hyvän ja pikkasen huonojen fiilisten vuorotanssia, yin&yangia, ruusuja ja risuja, zenit kohdillaan ja sitä rataa.. Tasapainoilemista siis. Elämä ei aina ole pelkkää myötämäkeä, mutta onnellisuutta voi löytää pienistäkin jutuista niissä ylämäissäkin. Jos en ole balanssisssa, pyrin kovasti sen tasapainon taas löytämään. Näin mä koen elämäni kulkevan. Nyt … Lue lisää »