Avainsana: yin&yang

Zenit sekaisin

Ei se aina mene niin, että päättää olevansa reipas tai että sisältä kumpuava positiivisuus riittää aamusta iltaan kun maailma on väriltään synkkä ja olotilakaan ei ole mikään ruusuinen. Ei se aina mene niin, että aamulla päätän olla antamatta pienten asioiden hermostuttaa tai vaikuttaa hyvään olooni. Ei se myöskään aina mene niin, että vaikka kuinka positiivisen luonteen omaisin etteikö joku asia … Lue lisää »

Avautumisia – maagisen miehen käsittelyssä

Huomasin viikko sitten, että pian on jo toukokuu. En siksi, ettenkö haluaisi kevään olevan jo näin pitkällä – päinvastoin, mähän rakastan kesää. Mutta kun tajuaa eläneensä 5kk niin, ettei ajantajua ole mitenkään itse hallinnut tai kontrolloinut, säikähdin ja ymmärsin jotain.

Ymmärsin kulkeneeni 5kk suorittaen. Suorittaen äitini matkaa diagnoosin saamispäivästä siunaushetkeen, suorittaen omaa työtäni potilaiden parissa, suorittaen ammatillisen pätevyyskoulutukseni loppuseminaarit, suorittaen äidin ja vaimon tehtävät perheeni parissa, suorittaen kehoni jaksamista harrastamalla liikuntaa, suorittaen, suorittaen, suorittaen..

Sitä herää ällistyneenä tajuamaan, että päivät vain seurasivat toisiaan, toistaen samaa kaavaa – heräsin aamuisin samaan paniikkiin ja illalla nukahdin samaan huoleen. Kunnes sitten tapahtui se, mitä odotettavissa oli. Olin valmistautunut romahdukseen. Tiesin kyllä, että vahva minänikin tulee romahtamaan. Mutta se, miten se vaikutti koko ruumiiseeni, fyysiseen sekä henkiseen, oli yllätys. (lisää…)

Tasapainoilua

Oon aina ollut sitä mieltä, että elämän pitää olla balanssissa. Se on sopivasti hyvän ja pikkasen huonojen fiilisten vuorotanssia, yin&yangia, ruusuja ja risuja, zenit kohdillaan ja sitä rataa.. Tasapainoilemista siis. Elämä ei aina ole pelkkää myötämäkeä, mutta onnellisuutta voi löytää pienistäkin jutuista niissä ylämäissäkin. Jos en ole balanssisssa, pyrin kovasti sen tasapainon taas löytämään. Näin mä koen elämäni kulkevan. Nyt … Lue lisää »

Hengitä!

Astun huoneeseen, tunnelma on alkanut tiivistyä, kaikki paikalla olevat ihmiset hymyilee ja valmistautuu. Rauhallista. Sitä mä just nyt tarvitsen. Silmäilen nopeasti huoneen ja hetken fiilikseen luottaen kävelen kohtaan minne aina tunnun suuntaavan, asetan joogamattoni tiettyyn linjaan opettajasta katsottuna ja haen tarvittavat apuvälineet – blokit, vyön ja bolsterin.

Oma joogaguruni, ohjaajani, pitkän ajan ystäväni, astuu huoneeseen. Katselee meitä, hymyillen ja kysyy … Lue lisää »