Hengitä!

Astun huoneeseen, tunnelma on alkanut tiivistyä, kaikki paikalla olevat ihmiset hymyilee ja valmistautuu. Rauhallista. Sitä mä just nyt tarvitsen. Silmäilen nopeasti huoneen ja hetken fiilikseen luottaen kävelen kohtaan minne aina tunnun suuntaavan, asetan joogamattoni tiettyyn linjaan opettajasta katsottuna ja haen tarvittavat apuvälineet – blokit, vyön ja bolsterin.

Oma joogaguruni, ohjaajani, pitkän ajan ystäväni, astuu huoneeseen. Katselee meitä, hymyillen ja kysyy mitä kuuluu. Kertoo miten tänään on ajatellut edetä seuraavan 1,5 tunnin aikana ja laittaa musiikin soimaan. Musiikista on tullut osa harjoitusta. Tykkään siitä.

Aloitamme yang osuudella, aurinkotervehdyksien kautta hieman vaativimpiin asanoihin, tarkoitus on lämmitellä ja hakea energiaa. Tässä vaiheessa päivän kiukut ja harmit saa kyytiä. Sitten pysähdymme, hiljennämme vauhtia ja asetumme matolle. Hengittämään ja vastaanottamaan omasta mielestäni haasteellisemman yin-osuuden.

Yin on rauhallista, mutta vaativaa. Kärsivällisyyttä kasvattavaa oman kehon kanssa tapahtuvaa vaativaa työskentelyä. Yinissä asetutaan asanoihin, jotka eri tuntiteemoihin suunniteltuna avaavat kehosi eri kohtia; rintarankaa, lantiota, selkää..  Asanoissa viivytään pitkään, jopa 5 minuuttia, jolloin venytykset yltävät syvimpiinkin sidekudoksiin asti ja lämpenevät rentoutuneessa tilassa muun kudoksen kanssa yhteistyössä, vieden minua syvemmälle ja syvemmälle hurmion tilaan.

Sattuu, tekee kipeää, tekisi mieli monessakin asanassa ja asennossa siinä matolla ollessani antaa periksi, mutta en anna. Tiedän jo kokemuksesta, että sen muutaman syvän hengityksen jälkeen helpottaa ja olotila tasaantuu. Mieli harhailee, mutta hengitän ja pysyn siinä. Ohjaaja muistuttaa sopivin väliajoin kuuntelemaan tämän päivän olotilaa. Liian pitkälle ei tarvitse mennä, tänään ehkä vähempikin riittää. Harhailen jossain hurmiollisuuden ja Opus Dei tyyppisen kidutustilan välimaastossa, etten aina edes kuule kun meitä ohjataan siirtymään eteenpäin seuraavaan asanaan.

Himahappiness yoga studion seinä
Himahappiness yoga studion seinä

Mutta jotain aukeaa, kokoajan. Ja lisää on tiedossa. Seuraava jäseniäni uusiin tai totuttuihin asentoihin asetellessani on jo helpompaa.. Kehoni alkaa aueta, mieleni alkaa toimimaan yhteistyössä kehoni kanssa, antamaan periksi. Oloni keveytyy. Sama kaava toistuu aina, tiedän sen jo. Siirryn kokoajan syvemmälle ja syvemmälle kohti hyvää oloa.

Hengityksellä on suuri merkitys joogassa, varsinkin yinissä. Näin ohjaajani on opettanut ja näin olen vuosien saatossa itse saanut oppia ja myös tajuta. Keuhkoilla ja hengityksellä on suuri merkitys elämänkin ylläpidon jatkumossa. Se on elinehto hengissä pysymiselle. Mutta joogan kautta ymmärsin miten hengityksellä voi kontrolloida itseään; tuntemuksiaan, vointiaan, kiputilojaan, jännitystilojaan, ahdistustaan, fiilistään.. Opin hengittämään niin, että olen löytänyt hengityksestä avun moneen tunnetilaan ja tilanteeseen.

Juuri nyt matkani on kuoppainen ja jyrkkää ylämäkeä lähes tauotta, mutta olen hengittänyt jo yli kolme kuukautta tätä matkaa ja hengitän yhä. Jossain vaiheessa tuntui, että happi loppuu. Ahdistuin. Itkultani en saanut henkeä. Tukehtuminen tuntuu varmasti jotakuinkin siltä. Mutta sitten muistin kuin taian omaisesti, mitä mulle oli opetettu. Keskityin ja hengitin, syviä, pitkiä rauhallisi hengityksiä, töissä, kotona, nukkumaan mennessä, töissä..

En tiedä olenko meditoinut koskaan, monesti sitä kysytään. En tiedä olenko saanut sen saman maagisen tilan aikaiseksi, miten minulle on tekstein ja sanoin meditatiivista tilaa kuvattu, mutta olen mä johonkin tilaan itseni saanut. Tilaan, jonka jälkeen on ollut kevyempi olla ja hengittää.

…ohjaaja-ystäväni tulee luokseni ja parantaa asentoani. Asettaa kätensä hartioilleni ja painaa viimeisetkin kireydet hellästi pois. Hengitän. Ja huomaan, että kyyneleet virtaavat poskillani. Ei tarvita mitään erityistä syytä, itku puhdistaa kaiken sen huonon energian itsestäni pois, sen mikä ei enää minua palvele. Tämä on tapahtunut jo muutaman kerran. Ensin pelästyin. Silloin ei todellakaan ollut mitään syytä. Nyt on syy, mutta tiedän ettei sen pelkästään tarvitse olla kyyneleideni tulvan alkulähde.
Kehoni päästää irti kaikesta muustakin.

Tunti loppuu, kaikkien kasvoilla on ilme, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Olemme jälleen asteen parempia ihmisinä. Parempia itsellemme.

Jos sinussa heräsi pienikin uteliaisuus kokeilla jotain vastaavaa, heittäytyä ja kokea oman sisimpäsi tunnustelua, niin suosittelen lämpimästi. Ohjaajani on kultakimpale, joka aikoinaan löysi harrastuksestaan ammatin.

Love, K.

http://himahappiness.com/

https://www.facebook.com/YogaflowWithJoanna?fref=ts

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla