Huollon tarpeessa

Takana jälleen kiireinen työpäivä. Potilaita siunaantui enemmän kuin mikään laki sallisi suhteutettuna hoitajien määrään, varsinkin jos lakien säätäjät itse tekisivät tätä työtä.
Mutta mehän ei valiteta. Me sairaanhoitajat ollaan sillee mukavaa sakkia, että ketään ei jätetä pulaan tai varsinkaan hoitamatta ja omasta nahastakin ollaan valmiita luopumaan, jos tarve vaatii.

Me sinkoillaan edestakaisin pitkiä osaston käytäviä, kärrätään erittäin painaviakin potilaita potilasvuoteissa leikkaussaliin ja takaisin ja istahdetaan usein vain hetkittäin minuuteiksi takalistoillemme kun potilaskellot ei soi eikä kukaan tarvitse mitään. Me nostetaan painavia potilaita vuoteesta ylös ja mobilisoidaan heitä itseemme tukien, oman kehomme uhallakin, jotta vältytään potilaille mahdollisesti koituvilta pidemmiltä hoitojaksoilta.

Me pestään käsiämme aseptiikan vaatiman kriteerin seurauksena useita kertoja päivässä ja joka välissä kuivatetaan käsiemme herkkää ihoa vielä käsidesissä uittaen. Rasvataan niitä sitten jossain välissä, jos ei ennen niin nukkumaan mennessä, puoli horroksessa.

Me kärsitään jalkojen säryistä, sillä 99% työajasta seisotaan koko kroppaamme kannattaen ja parhaimmillaan siis kannatetaan siinä samalla myös myös potilaan elopainoa. Se elopaino saattaa joskus olla kaksinkertainen ellei kolminkertainenkin omaan painoon verraten, mutta kannatellaan silläkin uhalla.

Me vääntäydytään mitä ihmeellisimpiin asentoihin potilaan parhaaksi, joskus saadaan jopa jostain raajasta potku tai isku. Selkäranka on kovilla, mutta toistaiseksi kenenkään ranka ei ole vielä katkennut. Alaselän kivuista kärsii kuitenkin yksi jos toinenkin.

Suonikohjuleikkauksia ja vaahdotuksia on joutunut vanhemmat kolleegat käymään läpi, joillain on jopa laskimotukoksiin asti äityneitä alaraajaoireita. Tähän vaikuttaa tietenkin geeniperimäkin, mutta rytmihäiriöitä ja jatkuvaa nopeaa sykettä meillä on lähes kaikilla. Jotkut huomaa sen, jotkut ei. Joillekin yövuorot on liikaa. Valvominen itsessään on jo rankkaa, saati sitten niitä käytäviä juosten.

Kaiken tämän lisäksi aivojen ylikuormitus on taukoamatta maksimissaan. Pitää hallita lukuisat asiat, osata laskea matemaattisia kaavioita ajatus jo puoliksi toisaalla ja pitää mielettömiä nyörimääriä käsissään sekä osata poimia niistä nyöreistä ne tärkeimmät – ja vetäistä oikealla ajoituksella. Hyvä muisti on tässä työssä hyväksi, väsymys ja paineen alla työskentely on kyllä osaltaan heikentämässä sitä.

Me nesteytetään kulutukseen nähden itseämme aivan liian vähän, eikä ruokailukaan aina onnistu ravintotieteilijöiden suositusten mukaan. Joko ei ehditä tai sitten nakataan suuhun vaan jotain pientä antamaan jonkinlainen energiapuusti jaksamaan vuoron loppuun. Jokainen taistelee tahollansa jonkinasteisista suolisto-oireista epäsäännöllisten ruoka-aikojen sekä vuorokausirytmien takia.

Kaiken tän lisäksi pitää osata ja käytännössäkin kenttätyössä toteuttaa ne koulunpenkillä opitut anatomian ja fysiologian opit. Ja pitää potilaat hengissä.

Näiden totuuksien lisäksi haluan muistuttaa, että yläkroppani lihaksiston ylläpitoon en tarvitse punttisalilla tapahtuvaa painonnostoa, sillä kaikenlainen käsien kanssa työskentely raskaiden laitteiden kantamisesta potilaiden nosteluun ja kärräämiseen ajaa sen asian.
Monesti kuulee potilaiden päivittelevän meidän vahvuutta näinkin pieniksi ihmisiksi. Ja suurin osahan meistä on naisia.

Niin miksipä en siis hellisi kroppaani urheilemalla, joogaamalla, lepäämällä ja levittämällä mitä ihanimpia öljyjä ja rasvoja ihooni? Valvottujen öiden, aikaisten aamuherätysten saattelemien kiireisten päivien sekä kovan ja stressaavan alkuvuoden jälkeen kenen tahansa iho ja keho kaipaisi huoltoa.

Aiemmin kun painoni tippui silmiinnähden stressaavan ajanjakson seurauksena, sain kommentteja lommoisista poskistani ja ehdotuksia täyteaineiden tai mesolankojen (mitä lie ovatkaan) laitoista kasvoihini. Mietin muutaman kerran peiliin katsoessani, että näytänkö tosiaan niin pahalta, että siitä niin suoraan sanotaan. Toivon nyt jälkeenpäin asiaa ajatellessani, että kyseessä oli pohjimmiltaan vain markkinointi sekä hyvän tarkoitus. Sitä kautta tulin kuitenkin miettineeksi jälleen kerran tätä nykyajan vouhotusta ikuisesta nuoruudesta. Ja rypyttömyydestä. Vanhempi kolleegani mainitsikin kasvoissa näkyvien juonteiden ja ryppyjen kertovan eletystä elämästä. Joillakin vähän rankemmasta ja joillakin vähemmän. Kuitenkaan täysin tasaisena ei yhdenkään kasvot pysy ilman keinotekoisia aineita tai operaatioita. Ei edes geeniperimällä.

Se miten kauneuden itse kukin näkee, on omanlaista. Sanotaanhan kauneuden olevan katsojan silmissä. Kauneusihanteet muuttuvat laihoista runsaampiin, kapeakasvoisista muhkeahuulisiin. Kuitenkin se, miten itsensä kokee ja miten ”kuoressaan” viihtyy, on se mikä merkitsee. Jokainen yksilönä ja säteilevänä itsenään on aina kaunis omalla tavallaan.

Sain käyttööni orgaanisen kauneustuotesarja Terre D’ocin anti-age eliksiirin. Terre D’oc on ranskalainen täysin orgaaninen tuotesarja, jonka sanomaa luomuna olemisesta vahvistaa ecocert-luomumerkintä. Ecocert on riippumaton organisaatio, joka valvoo ja sertifioi luomutuotannon tuotteita. Sen määritelmät luonnonkosmetiikalle ovat erittäin vaativat kosmetiikan luonnollisuuden varmistamiseksi. Tuotteet sisältävät vain sallittuja ainesosia ja ovat vähintään 95%:sti kasvisperäisistä raaka-aineista.

Saamani Fabuleux anti-ageing elixir sisältää arganöljyä sekä kaktusviikunaöljyä. Arganöljyhän on itselleni jo tuttu sekä hyvin rakkaaksi muotoutunut tuote, jossa voisin erittäin mielelläni vaikka kylpeä päivittäin, jos palkkani olisi huomattavasti suurempi. Kaktusviikunaöljy on uusi tuttavuus, mutta hintansa puolesta luultavasti yhtä suuremmoinen kuin argankin. Nämä ikääntymistä vastaan parhaiten toimivat öljyt antavat iholle kimmoisuutta sekä suojelevat sitä vanhenevia haittatekijöitä vastaan.

Olen nyt muutaman viikon hieronut Terra D’ocin eliksiiriä kasvoihini aamuin illoin. Koostumuksensa ja riittoisuutensa vuoksi muutama pipetistä tiputettu öljypisara levittäytyy kostealle iholle helposti eikä jätä ihoa kiiltäväksi. Rakastan öljyä ihollani, kasvoissa se tunne on upea, sillä kaikki kiristys on poissa ja peilistä katsoo hehkeät kasvot. Silmänympärysiho sekä otsassani olevat tempperamenttijuonteet ovat silenneet ja ihoni värikin on tasoittunut. Kaiken lisäksi ihoni tuntuu vahvalta, hyvinvoivalta ja pehmeältä.

Rakastan kaikkea kaunista ja nämä pakkaukset ja putelit ovat herkullisen kauniita.
Rakastan kaikkea kaunista ja nämä pakkaukset ja putelit ovat herkullisen kauniita.

Tätä öljyä suositellaan yöksi laitettavaksi, mutta koska olen uuden eliksiirini pauloissa, en kykene olemaan laittamatta sitä myös aamuisin. Varsinkin nyt, kun aurinkokin paistaa ja ihoni ahmii sen säteitä, on öljy kuin lahja iholleni ravitsemaan auringon vanhentavaa vaikutusta. Naturellement myy myös aurinkosuojaa sisältävää orgaanisia kasvorasvoja, joita aion ehdottomasti koittaa.

Tätä kirjoittaessani olen joogannut jalkojen väsymyksen pois, suihkunraikkaana sipaissut eliksiirin lisäksi saamaani Sabé Masson Le Soft Perfumea kaulalleni, asettautunut nautinnollisesti vuoteeseen lepäämään ja valmistautunut avaamaan kesken olevan kirjani, jota en ole ehtinyt tai jaksanut viime aikoina lukemaan.

Ja koska halusin jakaa kanssanne tuttavuuteni uusiin ihanuuksiin, sain blogini lukijoille kivan mahdollisuuden päästä myös tekemään tuttavuutta Naturellementin tarjontaan. Kaikki tuotteet ovat 2 viikon ajan -20% alennuksella koodilla: ALOHA

Luonnonmukaisuus on ollut jo pitkään trendikästä, mutta luultavasti se tavoittaa jo epätrendikkäämmänkin henkilön sen kasvattaessa markkinaosuuttaan kemikaalien valtaamassa maailmassa. Itse kannatan elinympäristömme säilyvyyttä ja vältän itseni myrkyttämistä – toivottavasti sinäkin.

Love, K.

ps. Kaikki kuvissa näkyvät tuotteet ovat blogini kautta saatuja uusia ihanuuksia, jotka voisivat hyvinkin olla osana jokapäiväistä elämääni.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla