Kävelyterapiaa

Kevät on ihanaa aikaa. Aurinko alkaa lämmittämään ja luonto herää. Meillä, mulla ja staffiladylla, on tapana käydä Töölönlahdella kävelylenkillä. Nykyään vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin. Odotetaan aina innolla viimeisten lumien sulamista, kurakelien loppumista ja kun aika sitten koittaa ja aurinko lämmittää tarpeeksi, singahdetaan monesti jo aamuvarhain raittiiseen ilmaan. Meidän lenkki on nykyään ajoittain hyvinkin verkkaista, sillä lady on jo reilut 11 vuotta, eikä joka päivä ole enää hyvä päivä. Niinkuin ei mullakaan. Mutta kevät ja kesä on pitkän aikavälin jakso, joten sinne päästään niin usein kuin siltä tuntuu ja helposti.

Töölönlahti on jo itsessään mielettömän kaunis luonnonilmiö keskellä Helsinkiä. Vesi on elementtinä rauhoittava, joutsenpari uiskentelee totutusti omalla reviirillään ja maastokin on kivasti vaihtelevaa. Erityisesti Linnunlaulun mäki ja ne kauniit vanhat rakennukset viehättää mua suuresti. Se mäki on pitkä ja jyrkkä ja ladyn on annettava hengähtää kunnolla mäen päälle päästyämme, eikä tuo toki minuakan haittaa. Aikoinaanhan juoksin sitä hullunkiilto silmissä, nyt ihastelen asioita, teen ajatustyötä ja huolehdin koirani jaksamisesta.image

Kaiken sen lahden ympäristön lisäksi mua on aina ihastuttanut ja myös joskus aikoinaan vihastuttanutkin erilaiset lenkkeilijät ja juoksijat. Kävellessä huomioi asioita, jotka ei aiempina vuosina mahtunut mun juoksuagendaan tai en vauhdin hurmassa niitä kyennyt huomioimaan. Lenkkeilijöitä, juoksijoita, kävelijöitä, haaveilijoita..  erilaista kulkijaa ja tyyliä on monenmoista – on sellaisiakin juoksuaskelia ottavia, joille mielellään askelluksesta tai juoksukenkävalinnoista mainitsisi, mutta pääasiahan on että liikkuvat. Niin, kyllähän mä itse tiedän miten kipeäksi kehonsa voi saada, mutta koska en voi koko maailmaa pelastaa, keskityn itseeni ja vanhaan koiraani.

Asiantuntijakirjoituksia kävelyn hyödyistä on lukuisia, mutta kaikissa niissä on sama viesti – se kannattaa. Kävelyn terveyteysvaikutuksista saisi pitkän listan rustattua. Kävely mm. tehostaa hormonien toimintaa, kuten serotoniini hormonin, joka rentouttaa sekä tukee meidän levollisen unen toteutumista. Erityisesti nyt tällaisen pitkäkestoisen stressikauden eläneelle serotoniinin vaikutus on noussut yhdeksi tärkeäksi hormoniksi antamaan rentoutuneen olon. Kävely nostaa myös kehon lämpötilaa, mikä vaikuttaa aivoihin ja näinollen myös edesauttaa nukkumista. Uneen päästäkseen paras ajankohta iltalenkille on muutama tunti ennen uneen vaipumista. Silloin hormoonin vaikutus on parhaimmillaan.

Itse hyödyn nyt myös päinvastaisista vaikutuksista eli virkeyden ja hyvänolon saavuttamisesta. Vähän niinkuin lenkkeilystäkin saan kepein juoksuaskelin. Itselläni vaikutus vähentää stressiä, ahdistusta ja ikävääkin. Joku tutkimus antoi ymmärtää, että jo 30min kävelyllä saadaan ihminen voimaan paremmin. Isomman latauksen saa kun ottaa kävelyn rutiiniksi viikko-ohjelmaan ja endorfiinia vapautuu tasaisesti pitkin viikkoa. Endorfiininhan tiedetään kohottavan mielialaa eli kävely on todistetusti yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin liikuntalaji mielialan kohottajana. Kävelyssä tietenkin raitis ilma ja maisemat antaa vielä oman silauksensa mielihyväkeskukselle.

Liikunnan näkökulmasta, muun urheilun rinnalla, kävely myös kuluttaa tasaisesti ja hyvin. 5päivänä viikossa tehdyllä kävelyllä saadaan aineenvaihdunnallisesti aikaan tunnin kestoisella lenkillä keskiarvollisesti 500Kcal kulutus ja väittäisin, että sillä saataisiin myös maamme kansalaisia yhä enemmän piinaava keskivartalolihavuus laskuun eli kansanterveydellisiä hyötyjä pohtien (ikuinen mielenkiinnonaiheeni) kävelyllä olisi oleellinen vaikutus esimerkiksi metabolisen oireyhtymän hoidossa. Laihdutusta, terveyttä ja unilääkettä. Ilmaiseksi, helposti ja hyvää mieltä tuottaen.

Sen enempää paasaamatta omia ajatuksiani pelastaa Suomen rappeutuvaa kansaa tai keskivartalolihavuudesta kärsiville mielipahaa kirjoituksellani tuottaen, sidon itse lenkkarit jalkaan, laitan aurinkolasit päähän ja varaan taskuun nenäliinoja. Kevään siitepölyt saattaa valuttaa silmiä tai sit tulee vaan taas se itku. Mut se on siitä mun ikävästä. Lopputuloksena olen kuitenkin virkeämpi ja iloisempi kohtaamaan elämän sellaisena kuin se annetaan. Kun oman ajatusmaailmansa kanssa tekee lujasti töitä, harjoittaa mielenhallintaa ja voimaannuttaa omaa hetkessä elämistään, huomaa vastaanottavansa helpommin positiivisia ajatuksia ja elävänsä kauniissa maailmassa. Ja staffikin voi lepäillä taas tuntitolkulla omassa koiramaailmassaan nauttien kun on ensin saanut multa rakastamansa lonkkahieronnan. Kävely todellakin kannattaa.

Love, K.