Kunnioitatko itseäsi?

Jos nauru pidentää ikää ja urheilemalla saa lisää hyvinvointia, miksei kaikki näin ollen satsaisi edes murto-osaa nykyistä enemmän hymyyn ja urheiluun? Tosin onhan olemassa sekin vaihtoehto, ettei kaikki välttämättä halua tai edes pyrikään pitkään elämään. Mutta okei, vaikka se elämän pituuden osio tosta väittämästä jätettäisiinkin pois, niin mikäköhän siinä sitten on, ettei haluttaisi elää lyhyempääkin elämää hyvinvoivana?

On sydäntä riipaisevaa ja häkellyttävääkin huomata, miten katalasti useat ihmiset kohtelevat itseään. 4 kymppisillä on diagnosoituna yllättävänkin usein jo useampiakin sairauksia ja valitettavan usein ne luokitellaan ns. elintapasairauksiin. Aiemmin mainitsinkin jo siitä, miten helppoa on valittaa rahan ja ajan puutetta, jotta ei tarvitsisi liikkua tai miettiä omaa rooliaan terveydentilansa ylläpitämisessä ja keksitään liuta erilaisia tekosyitä. Helposti sorrutaan myös itsensä huijaamiseen; ajatuksen tasolla eletään terveellisesti, luetaan naistenlehdistä uusimmat vinkit ja vaihdetaan niistä väkeviäkin mielipiteitä, mutta sitten illan tullen on huomattavasti iisimpää makailla sohvalla ja asettaa herkkuja suuhun kuin lähteä vaikka kävelylle raittiiseen ilmaan, kun ei jakseta -kertakaikkiaan ei jakseta. Laiskuutta? Välinpitämättömyyttä? Itsensä huijaamista? Varmaan kaikkea näitä yhdessä tai erikseen.

Kuka on tärkein ihminen elämässäsi? SINÄ

Mikä on tärkein tehtäväsi? PITÄÄ ITSESTÄSI HUOLTA

Se oravanpyörä, minkä itsensä huijaamisesta ja koko ajan kasvavasta laiskuudesta saa itselleen aikaan, on pahimmillaan kuin vankila. Mieliala laskee samaa vauhtia kuin kunto romahtaa. Sokerihumala minkä herkuista hetkeksi saa, ei riitä tuottamaan pitkäkestoista energiatasoa, jotta ulos asti pääsisi. Helpompi on jättää huomiseen ja käyttää poskilihaksiaan vain karamellin pureskeluun hymyilyn sijaan. Siellä omassa sellissään.

Tässä sateisen kesän aikana tuli luettua paljon ja eksyin jollekin saitille lukemaan mielenkiintoista Ayurveda kehotyyppi blogia testeineen päivineen. Kaikenlaisten testien tekeminenhän on hauskaa, mutta se, luottaako niihin, onkin sitten toinen asia, mutta yllättäviäkin omankaltaisuuksia niistä saa hyvällä mielikuvituksella kyllä aikaan. Tätä blogia mä luin mielenkiinnolla. Ensin keskityin johdatukseen Ayurvedan filosofiasta ja sitten silmät ymmyrkäisinä tein kehotyyppitestin: luin luonne-, keho-, ongelma-, ravintokuvaukset itsestäni ja ajattelin et badam! Milloin joku on pystynyt näin hyvin analysoimaan mun kehoni? Ihan kuin mun oman kehon tutustumismatka olisi kirjoitettu paperille. Kaikki täsmäsi, totta tai ei. Huomioin kuitenkin myös, että ravintomieltymykset olivat lapsuusajan lihansyönnin totaalikieltäytymisestä makean tarpeeseen selitetty tavalla, jonka tunnistin itsessäni ja jollain tasolla selitykset oli myös järkeviä.

Hetkeksi kannattaa pysähtyä miettimään kuka olet ja mitä haluat

Kaikille ei oma keho ja sen reagoiminen elämänvaihteluihin tai terveydentilaan ole tuttua tai sen kuuntelua ei ole harjoiteltu. Monelle virran mukana kulkeminen erilaisine kehon oireineen on arkista ja totuttua, mutta turhaa. Varsinkaan ehkä juuri näille monenmoista sairautta jo plakkarissaan omaaville 4-5 kymppisille naistenlehtien lukijoille, jotka haaveissaan laihtuvat ja mielikuvituksissaan urheilevat suositusten mukaisesti, olisi jonkinlainen seisahtuminen hyväksi. Pysähtyä miettimään elämänlaatuaan varsinkin terveyden näkökannasta. Pohtia, josko jo muutaman kilon kevennys elopainosta tekisi myötämielisen vaikutuksen niin jaksamiseen, terveyteen, ulkonäköön(kin) kuin koko henkiseen hyvinvoitiin. Itselleen kannataa olla myös rehellinen. Facebookissa näkee usein erilaisia päivityksiä antamaan sen mielikuvan, että hyvinkin aktiivisesti harrastetaan, mutta yksi silmäys kertoo totuuden. Mistäköhän niitä kiloja, hapannaamaisuutta ja sairauksia oikein siunaantuu?

Jos kiinnostaa, niin tästä linkistä http://blog.flowayurveda.fi/ayurvedan-kolme-kehotyyppia-vata-pitta-ja-kapha/ voi käydä katsomassa mikä sinun kehosi tyyppi on Ayurvedan näkökannasta ja saattaa olla, että saat sieltä lisää uusia oivalluksia itsesi tuntemiseen.

”Investoi itseesi”

Hyvinvointi pitää sisällään paljon erilaisia pieniä asioita ruokailusta liikuntaan, mielialasta terveyteen. Tilanteita ja keinoja elämän aikana on monia, jolloin huomaa hyvän olonsa koostuvan pienistäkin päivän mittaan ilmenevistä asioista, jotka saavat sinut voimaan hyvin. Se voi olla vastaantulijalta saatu hymy kävelymatkalla töihin tai sinulle vapautettu istumapaikka astuessasi raitiovaunuun tai ruoka jonka juuri söit ja joka sisälsi pääasiassa vihreää. Se voi olla smoothie, jonka jääkaapista löytämistäsi aineksista itsellesi pyöräytit tai ystävä, jolle sait juuri kerrotuksi mieltäsi painavan asian. Juostu juoksulenkki tai venytyssessio olohuoneen lattialla. Hyvinvointi on kokonaisvaltainen tila, jota pystyy hallitsemaan monenlaisilla keinoilla. Eikä siihen aina rahaakaan tarvita.

Ajoittain mua mietityttää myös aihe, joka on tietysti hyvin henkilökohtainen, mutta mielestäni hyvin tärkeä elementti elämässämme: itsensä kunnioittaminen sekä itserakkaus. On harhaajohtavaa väittää, että itserakkaus olisi aina haitallista tai narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä omaava ylväs luonteenpiirre. Päinvastoin – itserakkaus, terve narsismi, liitettynä hyvinvointiimme on voimavara, jolla ihminen on kykeneväinen huolehtimaan itsestään ilman yhteiskunnan tarjoamien terveyspalveluiden suurkulutusta ja voimaan hyvin. Ja todettakoon tässä myös, että vaikka aikakausilehdet ym. hömppäsivustot kirjoittelee ja testauttaa meitä erilaisilla narsismiin liittyvillä jutuillaan, on narsistinen persoonallisuushäiriö sairautena asia, jonka todentamiseksi tarvitaan muutakin kuin toimittajan ammattitaito tai tuhansien keskustelupalstatieteilijöiden vilkaana käydyt mielipidekeskustelut.

Jälleen kerran haluan pohtia asiaa kansanterveydelliseltäkin kantilta ja totean, että on huolestuttavaa, miten sadattuhannet itsestään huolehtimattomat kansalaiset jaksavat raahautua terveysasemalle valittamaan pahaa oloaan ja kroppansa oireiluita ilman, että yhtään ottaisivat vastuuta itsestään. Miksiköhän samalla energiankulutuksella ei jakseta raahautua kuntosalille tai lenkkipolulle? Pienellä itseensä ja elämänsä rakastumisella oppisi kunnioitusta itseään kohtaan sekä himoitsemaan elämältä jotain parempaa kuin ainainen väsymys, ruikutus, alakuloisuus ja pilleripurkkeja notkuva hylly.

Varmasti suotuisampaa olisi nostaa elämänlaatu levelille, jossa onnellisuus ja hyvinvointi ottaa tilaa vanhoilta kulahtaneilta tavoilta!

Hyvinvointi tarkoittaa itsestään huolehtimista, tasapainoisen elämään pyrkimistä, toimivan kehon ylläpitämistä, hyvän olon saavuttamista, ravintorikkaan ruoan syömistä, sairauksien ehkäisemistä, sosiaalisuuden lisäämistä, iloista mieltä, itsensä tuntemista.. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta toivottavasti saitte kopin ajatuksistani. Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, loukata tai muutakaan, päinvastoin, yritän vain saada pientä siementä kasvamaan ajatuksiin, jossa liikunnan merkitys ja itsestään huolehtiminen koetattaisiin oman itsensä näkemiseksi osana koko elämäntarinaa. Ja kukapa siinä pääroolissa olisi parempi kuin SINÄ ITSE.

Investoi siis itseesi. Lähde lenkille, kävele, hypi narua..  ja ennen kaikkea – hymyile! Etsi itsellesi ne keinot, jotka palvelevat sinua parhaiten. Ei ole tarkoituksenomaista, että kaikki lenkkeilevät tai joogaavat. Lajeja ja tapoja on monia, samoin ruoka-aineita sekä hyvää oloa tuottavia ystäviä. Itselläni on liikunta ja hymyily hyvin hallussa, mutta ravintopuoli hieman hakusessa monestakin syystä. Siksi keskitynkin nyt kesän jälkeen löytämään tasapainoisen, omia tarpeitani palvelevan ruokavalion ammattilaisten avulla ja bookkasin itseni ensi viikolla alkavalle mielenkiintoiselle luentosarjalle ja tapasin tänään myös ravintoneuvojan. Näistä lisää matkan varrella.

Kliinisen ravintoterapeutin Sinikka Pakemanin luentosarjaan voit tutustua tästä http://pur-kauppa.tapahtumiin.fi/fi/

Love, K.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla