Väärinpäin, pää alaspäin

Täällä maalla tulen omituisen väsyneeksi. Nukun mä tietenkin päiväunia kaupungissakin, sillä mä rakastan uinahtaa pikku torkuille aina kun se on mahdollista. Varsinkin kun kukonlaulun aikaan herään töihin ja juoksen letti viuhuten sairaalan käytäviä, on ihan pakko ottaa torkut töistä kotiin tullessa, jotta loppupäivän aikana saa vielä jotain aikaan – yleensä se tarkoittaa jotain liikunnan harrastamista, siivoamista, perheen kanssa puuhastelua tai … Lue lisää »

Liikunta ja surutyö

Elän elämäni vaikeinta aikaa. Äitini sairastui yllättäen hyvin vakavasti. Voimat heikkenee nopeasti ja oma vahva ihana äitini kuihtuu silmissäni. Aikaa meillä ei ole paljon. Menetys on kohdattava.Vietän kaiken mahdollisen ja mahdottomankin vapaa-aikani äitini rinnalla. Hoidan, hellin, keskustelen, halailen, välitän.. Olen läsnä.

Jos äidillä on hyvä päivä, ulkoilemme hetken raikkaassa ilmassa. Hengittelemme kevään raikasta maalaisilmaa ja ihastelemme auringon ensimmäisiä lämmittäviä … Lue lisää »

Moikka maailma!

Voisi sanoa, että aamu ilman kahvia on kuin kesä ilman aurinkoa. Tai talvi ilman lunta. Olen aamuisin tottunut juomaan laadukasta kahvia, mieluiten kupin tai kaksi cappuccinoa, kiireettä, omassa hiljaisuudessa, nautiskellen.

Rakastan kaikkea kaunista, hyvältä tuoksuvaa, kaikkea maailmassa, mikä saa oloni hyväksi. Luultavasti se oli syy, miksi ihastuin ja sittemmin rakastuin joogaan.
Saman fiiliksen voisin mieltää moneen muuhunkin elämäni asiaan, mutta … Lue lisää »