Perusasioiden äärellä..

Tuijotteletko peilistä jenkkakahvojasi vai oletko henkilövaakaan ja sen lukemiin koukuttunut? Vai oletko se, joka uskoo vaatteiden, vanhojen ja uusien kokomerkintöjen, sekä niiden päälle sutjakasti sujahtamisten kertovan totuuden?

Kävi tässä taannoin niin, että työpaikallemme oli järjestetty kehonmittauspiste, jonne rohkeat ja rasvakertoimiaan pelkäämättömät suuntasivat. Saattoi siinä käydä jokunen muukin, mutta pääasiassa siinä lähettyvillä pyöri henkilökunnan eritasoisia urheiluhulluja. Itsekin siis siellä. Laite oli sellainen kahvoista kiinni ja jalat astinlaudoille malli, joka antoi tarinan sisustasi tilasta. Itselläni analyysi meni jotakuinkin niin, että lihasta on enemmän kuin läskiä, rasvaa ja vettä voisi olla enemmän ja sitä rataa. Ei mitään yllättävää. Rasvaprosentti sillä mittarilla oli 15 pintaan, toisella mittarilla (pihtimittari) tuli alemman lukeman tulos. Se, antaako vanha pihtimittari vai uusi moderni mittari minkäkinlaisen tuloksen, vaihtelee kuulijansa ja mittauttajansa mukaan. Itse luotan pääasiassa niihin tosiasioihin, miten elämääni elän.

Somessa pyöri jokin aika sitten muutaman ystävän jakamana yle.fi sivuston artikkeli, jossa UKK instituutin lihavuustutkija puhuu rasvaprosenteista ja jossa voi laskea oman prosenttinsa.Laskuri antaa suuntaa-antavan, keskiarvoihin perustuvan laskennallisen rasvaprosentin, joka perustuu ikään, sukupuoleen, pituuteen ja painoon. Tällä laskurilla tulokseni oli 27,3. Hymyilytti. Eihän tämä laskuri tiedä mitä suuhuni laitan tai miten liikun, niillä on kuitenin suuri merkitys kehon rasva-asioissa.
Tykkään itse tuijotella peilistä sitä, miten joku vaate istuu enkä niinkään mieti prosenttejani. Vaa´alla tuli käytyä salin pukuhuoneessa siellä käydessäni. Oma tapani kyllä ärsytti itseäni suuresti – miksi ihmeessä siihen pitää aina astua? Muutaman sadangramman heitot ei kuitenkaan kerro mitään, varsinkin naisilla heittely on normaalia kuun eri aikojenkin vuoksi. Pääasiassa vaatteet, mm. hyvin istuvat farkut on paras puntari – olettaen tietenkin että haluan pysyä samassa koossa missä olen.

Kenenkään keho ei itsessään suodata, tislaa tai huuhtele puhtaaksi syötyjä sokereita, jotka rasvaksi kehoon säilööntyvät. Suodattaa toki osan, mutta nykytiedon mukaan rasvan kerääntyminen ja sen suora vaikutus elintoimintoihin on pidemmän päälle hyvin haitallista.

Sisäinen rasva ei välttämättä näykään siis päällepäin – onhan meillä se kuvaava sanontakin: ”laiha läski” mikä nyt on tämän syksyn aikana jostain syystä putkahtanut eri mediatuuteista ainakin itselleni esiin. Toki ihan positiivisessa mielessä muistuttamaan liikunnan ja terveellisen ravinnon hyödyistä, sillä ”laihan läskin” sisuskalut ei todellakaan ole siinä kunnossa mitä vaaka tai peili näyttää. Maksa saattaa olla hyvinkin rasvoittunut ja verisuonet tukkeiset vaikkei itse sitä vielä tiedostakaan. Rasvamaksaa ei kuohuviinikään huuhtele, päinvastoin.
Terveyden näkökannalta rasvaprosentin mittaaminen voi siis olla perusteltuakin, en ota kantaa fitness kisaajien tarkoitusperiin. Otetaan silti hypoteesi, jossa on 40 vuotias nainen, joka yhteiskunnan asettamien vaatimusten mukaan luokitellaan laihaksi, ei harrasta liikuntaa, omaa luontaisen aineenvaihdunnan, joka pitää hänet hoikkana; mitä tahansa suuhunsa laittaakaan. Urheilu jää päivittäin ratikan perässä juoksemiseen ja nilkkojen pyörittelyyn, päivät hän istuu toimistossa takamuksellaan. Hän jättää aterioita väliin, korvaa suklaa tai energiapatukoilla ainakin yhden aterian päivässä ja juo vettä aivan liian vähän, mieluummin hörppää kupposillisen kahvia tai juo energiajuoman. Illalla maistuu Fazerin sininen ja lasillinen punaviiniä. Mitä olette mieltä? Onkohan hän sisältä läski tehtyään tätä enemmän ja vähemmän 20 vuoden ajan?

Kenenkään keho ei valitettavasti itsessään suodata, tislaa tai huuhtele puhtaaksi syötyjä sokereita, jotka rasvaksi kehoon säilööntyvät. Suodattaa ja kuluttaa toki osan, mutta nykytiedon mukaan rasvan kerääntyminen ja sen suora vaikutus elintoimintoihin on pidemmän päälle hyvin haitallista. Huonot rasvat pitää polttaa, tiristää ja eliminoida. Siihen paras keino on

  1. välttää niitä
  2. kuluttaa niitä
  3. eliminoida ne.

That’s it.

Jokaisen laihan lihavan syyt kehon rasvaisuuteen ovat tietenkin yksilölliset. Energiansaantihan voi olla tasapainossa kulutuksen kanssa, jolloin painoa ei kerry, mutta ravinnon laatu jää liian heikoksi tai liikuntaa ei harrasteta, jolloin rasvan määrä kehossa on koholla – kehon lihasmassa ei kerry harrastamatta liikuntaa tai käyttämättä lihaksia. Makaamalla se ei siis tapahdu! Liikkumattomuus häiritsee myös aineenvaihduntaa, joten rasva- ja sokeriaineenvaihdunta häiriintyy ja sitä kautta taas kohonnut riski sairastua diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Oli aika, jolloin luultavasti itsekin olin sisältä läskimpi, silloin kuitekin kohonnut verensokeriarvo sai itseni toimimaan. Siitä alkoi oma uusi hullaantumiseni liikuntaan ja tie kehoni hyvinvointiin. Tapahtui jonkinlainen herääminen

Laiha läski on humoristinen, lihaksittomaan laihaan viittaava, jonkinverran myös ivaava käsite, mutta oikeasti hyvin vakava aihe puhua. Laihoiksi läskeiksi sanotaan normaalipainoisia henkilöitä, joiden kehon rasvaprosentti on merkittävästi koholla, naisilla yli 30 prosenttia ja miehillä 20 prosenttia. Huvittavaa, että tämän alussa mainitsemani artikkelin kylkiäistestillä oma lukuni lähenteli jo laiha läski -käsitteelle asetettua lukua. Oli aika, jolloin luultavasti itsekin olin sisältä (ja ulkoakin) läskimpi, silloin kuitekin kohonnut verensokeriarvo sai itseni toimimaan. Siitä alkoi oma uusi hullaantumiseni liikuntaan ja tie kehoni hyvinvointiin. Tapahtui jonkinlainen herääminen.

Se mikä pointti tällä kirjoituksella on, ei suinkaan ole se, että kehottaisin mittaamaan prosentteja laskureilla tai muilla välineillä, vaan se, että hoikatkin heräisi laihuusmaailmassaan miettimään muutakin kuin peilikuvaansa, pohtimaan rehellisesti sitä, harrastaako tarpeksi liikuntaa välttämään huonon rasvan kerääntymisen ja siten aiheuttaen harmia itselleen. Taannoin Tampereella diabeteskoulutuksessa UKK instituutista oli luennoimassa lääkäri, joka työssään puuhailee pääasiassa liikunnan ja urheilijoiden parissa. Hän arvuutteli meidän osallistujien kesken prosentuaalista lukua, joka kertoo suomalaisten liikunnantasosta. Tässä haettiin nimenomaan sitä liikunnan aktiviteettia, joka kattaa 3 päivää viikossa 1,5-2h liikunnan harrastamisen. Itse optimistina heitin 40% luvun. Apua, luku on vain 4%.

Mitä hittoa? Miksi musta sitten tuntuu, että näen jokapuolella lenkkeileviä ja treenikassejaan kantavia kuntosalille meneviä ihmisiä? Täytyy ilmeisesti laskeutua pilvilinnastani ja todeta, että suomalaiset liikkuu aivan liian vähän ja se tulee kostautumaan katukuvassa näkyvänä ilmiönä kun kävelytielle ei mahdukaan pian enää kaksi tai kolme rinnakkain kun ollaan niin isoja, siis lihavia muualtakin kuin vain sisältä. Tai lisääntyvinä potilasmäärinä sairaaloissa tukkeutuvine verisuonineen ja alkavine sisätautiongelmineen. Pohditaanpa nyt jokainen hetki tahollamme: liikutaanko me tarpeeksi? Ja/tai mietitäänkö terveyttämme muunkin kuin hoikkana pysymisen kannalta. Kehonhuoltoa käsittelevässä kirjoituksessani oli hyviä pointteja oikeanlaisen ja runsaankin ruokamäärän vaikutuksista aineenvaihduntaan sekä silti hoikkana pysymiseen. Tää on se mun pointti tässä kirjoituksessa – liian moni (laihakin) ystäväni ja tuttuni unohtaa nämä pienet suuret asiat – sitä voi olla päältä kovin laiha, mutta sisältä täyttä läskiä. Ja se ei ole hyvä asia.

Love, K.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

2 vastausta artikkeliin ”Perusasioiden äärellä..”

  • Hieno kirjoitus jälleen kerran. Näin painonhallinnan amatöörinä sain lääkäriltäni neuvon jättää vaa`an lukemat ja BMI-laskelmat pienemmälle huomiolle ja keskittyä mittanauhalla tarkkeilemaan juuri tuon vaarallisen keskivartalolihavuuden tilannetta. Naisilla suositus 80 senttiä ja hälytysraja 90. Miehillä 90/100. Mittausohjeita löytyy kun googlettaa keskivartalolihavuuden mittaaminen.
    Terveisin herra 95 senttiä.

  • Terveydenhoitajaopiskelijana työterveyshuollossa aikoinaan mittailtiin myös vyötärönmittoja ja täytyy myöntää kokemankin perusteella, että se kertoo kyllä paljon! Nimenomaan siitä syödystä hiilihydraatista, jota ei energiaksi liikunnalla kuluteta ja näkyy siten kerääntyneenä rasvana keskivartalolla.
    Mittanauhailun iloja sinne :)

Kommentointi on suljettu.