Tuttu juttu!

Oon niin tottunut tähän silloin tällöin vaivaavaan, varsinkin aamuiseen, alaselän kipuun ja kankeuteen, että tavaroiden nostelusta ja vaatteiden pukemisesta on pakostakin tullut taitolaji. Sängyn patjojen vaihto, asentojen tukeminen tyynyillä, puukengät työkenkinä, lenkkitossut.. Välillä mikään vaan ei auta. Jumissa on. Vanheneva ranka degeneroituu, siitähän se pituudenkin menetys johtuu. Tälläiselle muutenkin pituuteensa tyytymättömällehän tää on tylsä juttu, mutta onnekseni kaikille yhdenvertaista. Selkäleikkauksen(kin) läpikäyneenä mulla on kuitenkin sisua ja hieman myös tietämystä.

Lohdullista on se, että hyvin pienellä vaivalla ja pienillä selkää kiertävillä sekä lantiota avaavilla liikkeillä, hengitys mukaan liitettynä, on oiva tapa saada rankaan taas liikkuvuutta ja päivä lähtee iisimmin ja notkeammin käyntiin. Eikä siihen kulu kuin 10-20 minuuttia aikaa. Sopii hyvin myös kiireisille.
Ja notkeus on tietenkin valttina tässä taistelussa, mutta voi valitettavasti olla myös haitta.. Notkeushan kuvastaa kehon nivelten liikelaajuutta ja notkeuteen vaikuttaa nivelen, nivelsiteiden, jänteiden ja lihasten ominaisuudet. Bonuksena notkeudesta saa lihasvammoja ehkäisevän vaikutuksen; tästä aiheesta löytyy useita tutkimuksia ihan googlettamallakin. Omalla kohdallani liiallisessa notkeudessa on ollut siis myös haittansa, mutta siitä kerron joskus toiste.

imageLonkankiertäjät ja piriformis psoaslihaksen kanssa on mun alaselän kipujen ydinaiheuttaja eli siis ne alaselän tukilihakset ja koko lantion alue.
Mä en tiedä mitään niin ihanaa olotilaa kuin lantion avaus. Sieltähän se koko elinvoimakin lähtee. Syvässä kyykkyasennossa vatsan antaen röllöttää rentona ja selän pyöristyminen luontaisesti lantion ja lonkanseudun kireydet antaa periksi ja rentoutuu. Ylösnoustessa sen viimein huomaa. Pituutta kasvaa huomaamattaan kun ryhti ja lantion kannattavuus paranee. Lonkan tukilihakset on erityisen kovilla varsinkin seisomatyöntekijöillä. Jokainen sairaanhoitajakollega varmasti allekirjoittaa tämän väittämän.

Oon todennut, että hyvä ja tehokas keino lonkankiertäjien venytykseen on risti-istunta – sellainen lotus-tyyppinen (jos sulle on joogasta kyseinen sanailmiö tuttu). Tuolissa, sohvalla, lattialla, jopa töissä potilasjärjestelmään kirjatessa voi nostaa jalat tuolille ja jalkaa toisen polven päälle vuoronperään nostaen voi helposti venyttää kireitä seisomatyöstä kireiksi tulleita lonkankiertäjiä. Tätäkin kirjoittaessa nimenomainen asento helpottaa alaselän kankeuteen. Venyttely rentouttaa lihaksia ja tiedetään me monia vaivaavasta päänsärystäkin, että kireä lihas aiheuttaa kipua; hermot ärsyyntyy, lihaksen verenkierto häiriintyy ja lopulta alkaa se päänsärky.
En ala pitämään mitään anatomian luentoa, siihen mun taidot ei riitä ja niihin on omat ihmiset koulutettu, mutta puhun omasta kokemuksesta, ortopedisen osaston sairaanhoitajan tietotaidolla sekä joogaopettajani hyvään ohjeistukseen tukeutuen.

Joogassa painotetaan kehon ja mielen yhteyttä ja sanotaan, että alaselkään sekä lantion alueelle kasaantuu meidän tunnelukot sekä inhokkitilat, joita mieli työstää, mutta kroppa ei kestä. Mä uskon, että näin se on. Mutta myös rakenneviat, mitä suurimmalla osalla meistä on tietämättäänkin, kasaantuu alaselkään saaden monia muita oireita kylkiäisenä.
Olen nyt muutaman kuukauden elänyt elämäni yhtä haastavinta elämänvaihetta niinkuin aiemmin jo kerroinkin ja alaselkä mulla petti viikko uutisen saamisen jälkeen. Tosin silloin en kävellyt, en istunut, enkä todellakaan tehnyt selän kiertoliikkeitä. Turvauduin kipulääkkeisiin, jotta raastava hermokipu ja jyskytys olisi helpottanut edes hetkeksi. Sittemmin helpotti pikkuhiljaa.
Noidannuoli, lumbaco, sanoi ortopediystäväni, mutta stressin laukaisema. Lumbacohan on kansankielellä noidannuoli ja tarkoittaa äkillistä selän lihaksiston ja/tai nikamien aiheuttamaa kiputilaa, jolle ei välttämättä löydy erotusdiagnostiikallakaan muuta syytä. Kun tilanne sitten salli, helpotin lihaskireyttä rullaamalla tennispallojen kanssa selän lihaksia, jonka joogaopettajani oli yin tunnillaan opettanut ja varovaisilla venytyksillä syvän hengityksen siivittämänä availin blokkeja niin, että paukkui. Olin olohuoneen lattialla, joogamatolla, oman elämäni kiropraktikko. Saman tuloksenhan olisin saanut vastaanotolla, mutta rahaa vastaan.

Oman kehon tunteminen ja tietenkin vuosien harjoittelu niin joogassa kuin ammattini mukana tullut ortopedian tuntemus auttoi itseäni nyt, mutta en suosittele tietenkään näitä apukeinoja kenellekään, joilla on diagnoosi ja/tai tutkimuksin todennettu vamma tai et tunne kehosi vajavaisuuksia ja ongelmia.
Mikä mulle on hyvää, ei tarkoita tietenkään sitä, että se ois myös sulle hyvää. Sitä mä yritän kertoa. Ollaan yksilöitä kaikki, erilaisine vaivoinemme, vahvuuksinemme ja ruumiinrakenteinemme.
Tää on itselleni tuttu ja luotettava juttu! Koita sopiiko sulle. Lupaan, että tekee hyvää. Hymyilykin on siten helpompaa :)

Ja ei, tämä ei ole asiantuntijateksti. Tämä on lifestyle blogi, jossa kerron omasta elämästäni.

Love, K.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla