Valinnanvapaus vaihtaa suola sitruunaan

Jotkut elää lapsistaan, toiset hurahtaa uskoon, joku joogaa, toinen tekee pilatesta, joku luottaa makaamisen voimaan ja toinen ei treeneiltään töihin ehtisi. Jonkun mielestä toinen on hyvä ja toiselle se sama paha. Niin ihanan erilaista!

Sosiaalinen media on viime päivinä toistuvasti paukuttanut mun silmien luettavaksi joko kauneuskirurgian mainontaa tai sitten yhteiskuntaa ja ympärillä olevaa ihmiskuntaa kritisöivää päivittelyä. Itseäni on vähän hymyilyttänyt ja hämmentänyt uhmakkaiden näkemysten ja aatteiden ääneen lausuminen. Joka välistä pursuaa annos omaa negatiivisuutta sekä ripaus angstia elämää ja sen elokkeja kohtaan. Angtsi on nykyään trendikästä. Olisiko kuitenkin palkitsevampaa kanavoida se uho ensin omaan eloonsa; ikiomaan itseensä. Ja kaiken tuomitsemisen sijaan keskittyä omaan onnellisuuteensa? Onnellisuus on asia mihin muilla ei oikein voi olla sanomista – itsehän se määritellään.

Oma uhoni on kehohuoltoni piirissä ja isoin haasteeni on tuo paholainen nimeltään suklaa. Ensimmäinen 28pvän kehokuurini meni hyvin alkushokin jälkeen. Se loppui lokakuun alussa ja optimointia kesti juuri niin kauan kunnes tuo paholainen tarttui taas kaupassa käteen. Miten sitä voikaan olla niin heikko yhden suklaalevyn edessä ja antaa himon viedä? Ehdin kuitenkin optimoida eli pitää ns. valkoisia päiviä muutaman vkossa pelkkää proteiinia syömällä ehkä kuukauden päivät. Loppu onkin ollut sitten tätä samaa eli polvistelua Maraboulle ja Fazerille. Miten sitä onkaan niin heikko?
Olo on kuitenkin pysynyt hyvänä, samoin tuntuu että hormonitoiminta entisestään vain parantunut. Tiina, ravintoneuvojani, sanoikin, että solujen aktivointi jatkuu kuukausia sen jälkeen kun 28 piinapäivää on ohi. Näin tässä on tainnut käydä. Paino on pysynyt +/- 1,5kg, olen nukkunut hyvin, iho voi hyvin, tosin siihen vaikuttaa varmasti isolti myös Supermoodin kollageenikapselit, joita popsin purkillisen, mutta uskon toki kehokuurin voimaan tässäkin asiassa. Olen voinut erinomaisen hyvin.

Maalaisjärki ja oma fiilis ovat hyvät välineet erottamaan oikean väärästä.

Angstien lisäksi sosiaalinen media on tyrkyttänyt eteeni kiivaita keskusteluita ravintosuosituksista, kyseenalaisia postauksia videopätkineen ja hiilihydraattimömmö on taas noussut ykköskiistan aiheeksi. Yksi elämän faktoista on, että meille kaikille ei sovi kaikki samat ohjeet eikä mikään suositus voi olla tarkalleen suunnattu jokaista yksilöä palvelemaan. Jokaisen kulutus ja aineenvaihdunta on omanlaisensa, jokaisen liikuntasuoritteet arkiliikunnasta himourheiluun kuluttavat eri tavalla ihmiskehosta riippuen ja jokaisen fysiologia nyt sattuu vaan toimimaan ja reagoimaan erilaisesti. Maalaisjärki ja oma fiilis ovat hyvät välineet erottamaan oikean väärästä.

Mutta mietitäänpä lisää tätä ravintoasiaa.. oletteko koskaan miettineet, miksi joku toinen voi syödä hillittömiä määriä ruokaa ja herkkuja lihoamatta ollenkaan? Tai joku pärjää pienemmillä määrillä kuin toinen? Tähän on monenlaisia selityksiä ja parhaat selittelijät sekä itsensähuijaajat jätetään tässä nyt taka-alalle. Onhan se nyt melko selkeää jo kaikille, että vihreää syömällä saa enemmän hyviä terveysvaikutteita kehoonsa kuin nakkikioskilla jonottaen. Mutta yksilöllinen kehon tarve on sellainen labyrintti, minkä tuntemiseen ihmisen itse on tehtävä töitä. Apua saa monestakin paikasta ja mittauspisteestä ja mm. ayurveda tuntee ihmisten eri kehotyypit niinkin hienosti, että osaa lajitella jokaiselle ominaisen ja optimaalisen ruokalaadun sekä -määrän. Omasta mielestäni hyvinkin uskottava juttu; onhan meidän ihmiskeho vanha koneisto ja ayurveda vanha ihmistuntemuksen muoto. Monihan meistä tekee ayurvedisia hoitojakin tietämättään niiden olevan lähtöisin sieltä; mm. nenäkannulla huuhteleminen on vanha ayurvedinen tapa puhdistaa poskionteloita ja nenä-nielu aluetta infektoitumista välttääkseen.

Eilen aloitin jälleen oman pikku piinani. Toki tämä piina johtaa taas parempaa kohti; hyvää oloa, kehoni optimaalista toimintaa sekä pitää minut virkeänä. Samalla toivottavasti viihdyn taas hellan ääressä muutenkin kuin vain raakasuklaata sulattaen. Olen aiemminkin sanonut, että itselleni ominaista on saada haasteita ja että olen paineessa parhaimmillani, miksei sitten oman kehonhuollon puitteissa? Ensimmäisen kehokuurin hyödyistä hurahtaneena olen pitänyt optimoinnin mönkään menosta huolimatta lisäravinteista ja puhtaasta ruoasta kiinni. Olen tähdännyt valinnoissani sanoihin orgaaninen, luomu ja puhdas.

Tohtori Tolonenkin on päässyt hiipimään elämääni Epa-kapseleiden (extra strong Omega-3) sekä vahvan magneesiumin kautta. Postitse tuli paketti, jossa oli vähän muutakin: pojalleni siitä tyrkytän monivitamiinia, onhan hän siinä riskiryhmässä, jonka ruokailut eivät vältämättä katakaan kaikkia tarpeita nopean kasvun osalta. Carnosin-purkki oli hämmentävä, ei siis mitenkään negatiivisessa mielessä, mutta koko karnosiini oli itselleni vain Tolosen mainoksista tuttu enkä ollut tukinut asiaa sen enempää. Ystäväni kanssa pyörittelimme purkkia käsissämme ja tutkimme tuoteselostetta. Innostuin lukemaan tutkittua tietoa karnosiinin vaikutuksesta kehoomme ja ihan vaan siitä, mitä se on – karnosiini on kahden aminohapon beetalaniinin ja histidiinin muodostama valkuaisaine; dipeptidi. Kiva, olenkin kehokuurini jälkeen pitänyt päivittäisessä käytössä aminohapot, sillä olen tajunnut niiden välttämättömyyden kudoseheyden, hormonitoiminnan sekä vasta-aineiden syntyvyydessä. Niille, jotka ei vielä ole asiaan perehtyneet, kerron, että proteiinit muodostuvat aminohapoista ja ilman proteiinia ei mm. lihakset kasva. Amonihapoilla on suoranainen yhteys lihasten energia-aineenvaihduntaan eli siis se parantaa lihasten voimaa ja suorituskykyä ja aminohappohan nousi aikoinaan 80-luvulla salilla lihaksiaan kasvattavien tärkeimmäksi ja suosituimmaksi lisäravinteeksi, nyt mietin, että ei turhaan. Itselläni punaista lihaa kaihtavana on ollut luultavasti melko pitkään myös aminohappojen puutostila (B-vitamiinin lisäksi), ainakin jonkinasteinen. Puutostilasta puhun siksi, että tunnen olevani nykyään monelta kantilta vahvempi sekä kestävämpi.

Luin tutkimuksen, jossa tehtiin kaksoissokkotutkimus erälle naisia, joille annettiin ravintolisänä joko karnosiinia tai lumelääkettä ja heidän fyysistä kuntoaan testattiin polkupyöräergometrillä ennen ja jälkeen. Karnosiinia saaneiden ryhmässä kunto kohosi merkittävästi verrattuna plaseboryhmään ja päätelmä oli, että lihasten karnosiinipitoisuus lisääntyi, mikä puolestaan paransi lihasten kykyä puskuroida maitohappoa. No, samaisella lukemisella ja tutkimisella tulin myös tietoiseksi, että karnosiini vahvistaa myös sydäntä, alentaa kohonnutta verenpainetta ja vaimentaa tulehdussytokiineja. Mielenkiintoista, aina oppii jotain uutta. Nyt kun kehokuurini kuitenkin on meneillään ja itselläni on siihen tarvittavat ravintolisät aminohappoineen taas oivassa järjestyksessä kaapissani, en aio aloittaa tämän tuotteen syömistä, mutta jatkossa aion testata, onko sillä vaikutusta urheilusuoritteisiini.

Luojan kiitos meillä on valinnanvapaus!

Itselläni on ystäväpiirissä monenlaista alan asiantuntijaa; löytyy liikunnanohjaajien ja ravintoneuvojien maailmasta, myös oman ammattitaustani vuoksi lääketieteen osaajia sekä myös homeopatian. Pyrin itse olemaan avoin kaikille esitetyille vaihtoehdoille. Dilemmana monien artikkeleiden ja keskustelujen pohjalta en kuitenkaan voi tulla kuin yhteen päätelmään: kaikille ei kaikki sovi. Jollekin mehupaasto on paras väline detoxaamaan haitalliset kemikaalit pois kehostaan, jotkut tykkää laihduttaa liikunnan ja puhtaan ravinnon sijaan kaalikeitolla. Joillekin hiilihydraatit ovat välttämättömiä jaksamiseen, joillekin taas ei. Jokaisen tulisikin itse tunnistaa kehon toimivuutensa kannalta sekä energiankulutuksen kannalta ne omat suotuisat ravinnonlähteet, joilla optimaalinen olotila saavutetaan. Luojan kiitos meillä on valinnanvapaus!

Eilen kävin kaupassa ja rullailin kärrylläni ympäriinsä, sillä niiden ravintoaineiden etsiminen uuden asuinalueemme kaupassa ei ollutkaan niin helppoa. Maustehyllyn edessä kului taas aikaa: mikä ihme siinä on, ettei maustevalmistajat pysty tekemään mausteita ilman suolaa ja sokeria? Onneksi olemme niin onnekkaita, että meillä on vaihtoehtoja, pitää vaan olla tarpeeksi uskalias koittamaan tavallisesta poikkeavia keinoja – ottaa taas se rohkea, pikku steppi sieltä omasta mukavuusympyrästään pois. Lohi on oikein herkullista ilman suolaakin – onhan mulla sitruunaa ja pippuria.

Täällä siis ketoosia kohti jälleen kuljetaan, tyhjennetään hiilihydraattivarastot, jotta elimistö pystyy taas solutasolta asti itseään uudelleen rakentamaan. Resetointi – sitä se on, elämä kokonaisuudessaan. Viedään asioita maaliin, välillä mutkien kautta ja välillä suoraan. Siivotaan vaatekaapit ja heitetään roskat pois – saadaan tilaa uudelle. Ja mulla on valinnanvapaus lähteä illalla joogaan ja olla onnellinen.

Love, K

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

http://www.tiinahalko.fi/

http://himahappiness.com/

https://www.supermood.fi/fi/

http://www.pur-kauppa.fi/