Yoga doesn’t care..

Makaan sohvalla karamellipötköpapereita vieressäni ja reflektoin viikonlopun oppejani. Olo on melko makea. Reflektoinnillahan tarkoitetaan mietiskelyä, harkintaa ja heijastusta. Sen avulla heijastetaan oman oppimisen kuva näkyviin, jotta voitaisiin tarkastella ja tarvittaessa muuttaa sitä. Reflektio on siis prosessi, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee ja käsittelee uusia (oppimis)kokemuksiaan voidakseen konstruoida uutta tietoa tai uusia näkökulmia aikaisempiin tietoihinsa. Tässä mä siis karkkipapereitteni seassa heijastelen eli palauttelen kuvia opituista asanoista ja tekniikoista ja mietin aiempiin tekniikoihini nähden, mikä nyt on toisin. Miten ennen tehdyt asiat ja asanat näillä uusilla jekuilla saa paremmaksi?

image
Ella Cojocaru

Osallistuin viikonlopun aikana Hima Joogan järjestämään yoga work shoppiin Los Angelesilaisen Ellan ohjauksessa. Ella on entinen Olympiatason voimistelija ja hänen taiturointinsa käsillä seisoen on todella henkeäsalpaavaa. Se helppous miten Ella nosteli itseään käsiseisontaan on vuosien kovan harjoittelun tulosta, mutta hänen sanojensa mukaan kyllä kaikkien saavutettavissa. Luultavasti kaikkien osallistujien aivot on nyt kyllästetty erilaisilla neuvoilla sekä vinkeillä ja itselläni tuntuu vielä maanantainakin jokaisessa lihaksessa oma 4 tunnin joogataiturointini kohti sitä haavetta, minkä Ella sai aikaan: helppoa ja teknisesti oikeaa käsillenousua.

image
Arm balance work shop

Ellan tyyli kertoa tarinoita, opettavia ja oivallisia, teki harjoituksesta persoonallisen. Itselläni oli onni tutustua häneen hieman enemmän ja jo nämä muutamat tunnit saivat mut vakuuttuneeksi siitä, että on maailmanluokan joogittaria, jotka rikkovat viimeisenkin kliseen siitä, että nämä joogalle täysin omistautuneet henkilöt eläisivät pelkällä henkisyydellä, harjoittaisivat hartaasti buddhan oppeja, eläisivät pelkällä kasvis ja/tai orgaanisella ravinnolla ja hokisivat vain puhdistavia mantroja eikä tietäisi mitään elämän reaaliteeteista. Väärä luulo, jos sellaista olet kuvitellut. Asenne elämään oli todellinen ja jalat oli todella tiukasti maan pinnalla (silloin kun ei seisonut käsillään). Elämä on balanssia; kasvisruokaa ja viiniä, mantroja ja pihvejä. Niinkin se voi siis olla. Kaikilla omat vaakakuppinsa.

Muistin lukeneeni joskus jonkun joogaohjaajan blogin siitä, miten jooga on kaikille eikä sen kuulu todellakaan jaotella joogaavia ihmisiä sen mukaan, mikä heidän elämäntapansa, kropan muotonsa, legginssien kuvionsa, liikunnanatasonsa, paheensa tai halunsa on. Joogata saa ja pitääkin omalla tavalla – omilla ehdoillaan. Joogassa ei arvostella, ei tuomita eikä pilkata eikä jooga ole todellakaan mikään uskonto. Joogassa olet se, mikä olet – kokonaisena itsenäsi omine voimavaroinesi. Käyt niillä tunneilla, jotka tuntuvat sinulle hyviltä, auttavat sinua siinä elämäntilanteessa missä olet ja haet niiltä joko voimaa tai levollisuutta. Kaivoinkin Ellan innoittamana netistä tämän aiemmin lukemani blogin, luin uudelleen ja hymyilin. Salista löytyi viikonloppuna varmasti joka kohdan edustajia. Mahtavaa!

Mua on välillä harmittanut joogan epäilijät, ne jotka väittävät joogan olevan ihan muuta kuin se on. Tietämättömyyttään tietenkin. Toki erilaisia joogan suuntauksia löytyy Suomestakin jo paljon ja mukaan mahtuu enemmän mantrojen lukua kuin fyysistä kehonhallinnan omaavaa harjoitusta, mutta haluan ravistella tällä blogilla myös niitä, jotka naureskelee meille joogaajille ja meidän mieltymyksille. Niitä, joiden mielestä joogaajat on outoja, hörhöjä, hippejä, haaveissaan eläviä taivaanrannan maalareita tai muuten vaan tärähtäneitä. Löytyy meistä varmasti asioita, joita me tehdään toistemme innostamina enemmän kuin muut, mutta varmasti löytyy myös henkilöitä, jotka eivät ole jooganneet minuuttiakaan ja silti omaavat täsmälleen samoja mieltymyksiä. Sitäpaitsi missä lajissa ei olisi niitä omia kotkotuksiansa? Jalkapallossa näkyy sama leikattu hiusmalli maailmankolkkaan katsomatta niin junnuilla kuin ammattilaisillakin ja lätkänpelaajilta nuuska huulesta. Tämä siis niille, jotka arvostelevat tietämättään, elävät ennakkoluuloissaan ja pistävät päänsä mieluummin pussiin kuin ottavat itse joogaamisesta selvää.

Jooga on liikuntamuotona rankkaa, fysiikkaa kehittävää, terveyttä ylläpitävää ja ennen kaikkea kivaa. Tämän 4 tunnin joogaharjoitusten jälkeen olin väsyneempi ja kipeämpi kuin aikoihin tenniksen, lenkkeilyn tai salitreenin jälkeen. Matto on vanhemmallekin henkilölle oiva leikkikenttä rikkoa rajoja, oppia uutta ja kehittyä siinä samalla ihmisenäkin. Mutta se, olenko juhlinut edellisenä iltana, vetänyt verkkarit jalkaan studiolle lähtiessä, painanko 50 vai 85 kiloa, venynkö vai olenko kankea, syönkö superfoodia vai täytänkö vatsani lihapullilla, tiedänkö asanoiden nimiä vai en, ei ole mitään merkitystä, sillä jooga ei välitä!

Tässä tämä teksti blogista, joka itselleni kolahti ja alkuperäinen linkki alla:

I think this disclaimer should be read aloud to beginner’s classes, and posted on the wall of every yoga studio to remind us that yoga isn’t about the things:

Yoga isn’t about our lifestyle, our beliefs, our weight, our diet, our flexibility, how spiritual or enlightened we are—yoga is just about showing up and doing our dance on our mats.

Yoga doesn’t care what your hair looks like.

Yoga doesn’t care if you wear Lululemon or Spiritual Gangster.

Yoga doesn’t care if you are vegetarian, if you eat meat or know what Kombucha is.

Yoga doesn’t care when the last time you practiced was—yesterday, six months ago, never.

Yoga doesn’t care what kind of mat you have, brand new or eating away at itself.

Yoga doesn’t care if you show up cranky or exhausted.

Yoga doesn’t care if you ever make it into head stand.

Yoga doesn’t care if you feel uncomfortable saying Namaste and Om.

Yoga doesn’t care if you drink super food smoothies or drink coconut water.

Yoga doesn’t care if choose the back corner or the front row of the room to practice.

Yoga doesn’t care if you stay to meditate.

Yoga doesn’t care if you can put your leg behind your head, or lick your own ass.

Yoga doesn’t care if you know what Ujjayi breath is.

Yoga doesn’t care if you smoke cigarettes, and drink whisky.

Yoga doesn’t care if you need to leave class halfway through because you’re dehydrated and need to get water.

Yoga doesn’t care if you have a man bun.

Yoga doesn’t care if your monkey mind takes over.

Yoga doesn’t care how old you are, the color of your hair doesn’t affect your practice.

Yoga doesn’t care if you juice or cleanse.

Yoga doesn’t care if you shake the entire 60 minutes.

Yoga doesn’t care if you only feel comfortable doing yoga in Mexico.

Yoga doesn’t care if you spend the entire class in child’s pose.

Yoga doesn’t care what political party you vote for.

Yoga doesn’t care if you are single or divorced.

Yoga doesn’t care if you like Rumi.

Yoga doesn’t care if you like your teacher.

Yoga doesn’t care if you complete a 30 day challenge.

Yoga doesn’t care what version of wheel you go up into.

Yoga doesn’t care if you shop at whole foods.

Yoga doesn’t care if you remember to shave your armpits.

Yoga is just happy you show up.

lähde:  http://www.elephantjournal.com/2014/11/yoga-doesnt-care-a-disclaimer-that-should-be-posted-in-every-studio/

Suosittelen ottamaan sen pään pussista pois ja joogaamaan! Edes koittamaan sen yhden kerran. Täältä löytyy Himan tapahtumat: http://himahappiness.com/hima-jooga-workshopit-ja-tapahtumat/

Love, K.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla