Ilon hetkellä tulee miettineeksi, onko väärin nauraa ja tuntea sitä sen hetkistä riemua tietäen taka-alalla vaanivan totuuden. Totuuden siitä, että suru, jota vielä jatkuvasti tunnen sisimmässäni hellittämättömänä puristuksena ja painona, on oikeutettua ja välttämätöntäkin siirtymisessäni eteenpäin. Tuntea se ristiriita hämmennyksineen ja ahdistuksineen, mutta siltikin jatkaa nauramista.
Sillä eteenpäin kulkemisen tuska on järkeä ravistelevaa taistelua tunteiden kanssa. Hetkittäistä eksynyttä oloa, sekasortoista … Lue lisää »